Tänään Rambon sivut ovat vihdoin jokseenkin julkaisukunnossa. Siispä on ensimmäisen uuden päiväkirjailunkin aika.

Lunta tuli maahan muutama päivä sitten. Rambo hullaantui täysin. Olin juuri alkanut opettelemaan vetämättä kulkemista tyylillä "ei vedä!- pysähdys- rambon katse minuun-matka jatkuu".Tällä tyylillä sai välillä seisoskella tienpenkassa hyvänkin tovin, ennen kuin poitsu suvaitsi edes vilkaista. Mutta sinnikkyyttä riitti. Ja Rambo alkoi jo hieman tajuamaan jutut ydintäkin. Kunnes sitten...kunnes tulivat nämä karseat pakkaset ja kylmyydet ja emännällä ei riittänyt enää sisua ulkona seisoskeluun, vaan lenkit tehdään lähes juosten(=liukuen). Se siitä siis.

No, Rambo kuitenkin on säästä siis aivan innoissaan ja haltioissaan, mikä ilmenee pojan hurjina syöksähtelyinä penkereeltä toiselle. Tuntuu, kuin poitsu kadottaisi kokonaan todellisuudentajun, ja poukkoroisi vain hajujen perässä sinne tänne. Myös lumihankeen sukeltelua on harrastettu ja lumipallojen jahtailua. Jippijee!

Ulkoilman vaihdos näkyy myös sisätiloissa. Tänäänkin kun poitsu saapui aamulenkiltä, se pomppasi suoraan hihnan irrottamisen jälkeen sohvalle, tuijotti herkeämättä ikkunasta ulos ja rupesi julmetusti piipittämään. "Tahtoo ulos, tahtoooooo!". Hohhoijaa.

No, nyt poitsu on jo hetken verran suvainnut olla rauhallinen, eli makoilee rentona parvekkeen kylmyydessä. Mikäs siinä jos tykkää.

Lisää tekstiä tuonnempana, nyt koirulin ruuan keittoon.