Tämä blogi ajatteli ilmoittaa virallisesti päättävän päivänsä, mikä ei kylläkään tule yllätyksenä huomioiden viimeisen päivityksen päivämäärän.

Jotta yksikään sielu ei kuitenkaan haahuilisi täällä kuvitellen turhaan, että uusi päivitys vielä joskus putkahtaisi, ajattelimme nyt sitten varmuuden vuoksi laittaa tähän seuraavat kirjaimet:

THE END.

 

 

Rambon tarina toki jatkuu, emännällä vain on tuhat muuta projektia kesken, joten Rambo-diary kohtasi väistämättömän, unholaan vaipumisen.

Rambsu voi hyvin.

Painaa 26kg.

Syö kaikkea, myös banaania,omenaa,paprikaa,kurkkua ja salaattia.

Pureskelee yhä pikkukiviä.

Repii tällä hetkellä äänistä päätellen makuuhuoneessa jotain kiellettyä, uskoisin tämän tapahtuvan tietenkin sängyllä.

Sänky on täynnä karvoja ja Rambo haluaa nykyisin tunkea niin lähelle kuin mahdollista, useinmiten aamuisin.

Rambo ei enää siedä kosketuksia, vaan pikemminkin tahtoo niitä ja nauttii niistä.

Rambo tahtoo paljon asioita, ja myös kertoo sen monin eri tavoin.

Rambo osaa temppuja, myös uusia. Viimeksi se oppi pitämään kuonolla herkkua paikallaan ja käskystä heittämään sen ilmaan ja nappaamaan suuhun.

Rambo ei osaa kaatua leikkipyssyn laukauksesta maahan kyljelleen, "kuolleeksi". Vielä.

 

Rambo tykkää pussailla. Työntyä lumihangessa eteenpäin myyrän lailla. Laskea leikkipuiston liukumäkeä yhä uudelleen ja uudelleen. Tulla television eteen kun sieltä tulee salatut elämät. Katsoa luontodokkareita. Nousta lähigrillin luukulle etutassuilla ja saada ilmaisia makkaranpaloja. Maleksia silloin kun emäntä yrittää juosta ja kuntoilla, ja vetää silloin kun on liukasta, emännällä on rakko jalassa tai on krapula. Tulla hiljaa emännän selän taakse, istua paikallaan ja tuijottaa. Se tarkoittaa yleensä, että se haluaa jotain. Tai sitten se on vähän hölmä.

Mutta ihana se on ja paras.

Rambo tykkää myös minusta. Ja sinusta.

 

THE END.

 

 

Rambopampo haukahtelee täältä taas pitkän tovin jälkeen kesäterveisiä!


Pampo voi, toivottavasti ei ihan paksusti, mutta ainakin hyvin. Kesää on rinnassa taas roppakaupalla ja vauhtikin välillä senmukainen, mutta monina päivinä ollaan poitsun kanssa myös pystytty oleskelemaan ihan rauhassa puistoissa, ilman sen kummempia elvistelyjä.

Sisällä taas meininki on välillä toinen...

Elvistelyjä tapahtuu, varsinkin jos asiaan liittyy mamman rakkaat karvakaverit, Rasmus-Karhu, Manu-Nalle ja Juhani-Possu. Pampo tietää varsin hyvin, ettei sillä ole näiden kaverien seuraan asiaa, varsinkaan jos siihen liittyy pienimuotoinen pureskelu tai edes kirpputtaminen. Rasmus, Manu ja Juhani eivät näet oikein tykkää kuolaisesta hammaskalustosta. Ne eivät myöskään tykkää Pampon antamista huimista kyydeistä, jossa he saavat näköaloja katsella karvahepan suusta. Täten olemme yhteistuumin päättäneet, että Rasmuksen, Manun ja Juhanin sekä  Pampon välillä vallitsee viileä etäisyys. Mutta... Pampo kun on vähän semmoinen pikkuilkiö, sellainen joka ekaluokalla tönii ja vetää kaikkia tukasta vaan koska haluaa olla kaveria, muttei osaa sitä ilmaista kivemmin. Joten Pampokin osoittaa kiintymyksensä näihin karvakavereihin juuri sillä ilkeimmällä tavalla, eli hiipii väkisin toisten selän taakse ja nappaa kiinni ja heittelee ilmaan. Juhanilla on sentään sen verran arvovaltaa, että sitä Pampo kiusaa paljon varovaisemmin ja jättää heti rauhaan kun käsketään, mutta Manu on joutunut kokemaan kovia. Rasmus sen sijaan... Niin, se karhurukka, joka on vähän aikuisempi jo kuin pikkuiset Juhani ja Manu, on ikävä kyllä joutunut Pamponuorukaisen rajumman kiusan kohteeksi. Esimerkiksi se on joutunut kokemaan jopa  seksuaalista ahdistelua. Mutta tästä rikoksesta on rangaistu.

Noh, on Pampolla muitakin elvistelytapoja kuin vain pikkukavereiden kiusaaminen.
Pampo on nimittäin päättänyt, että sehän omii itselleen meikäläisen lepopaikan.



Löysin sen tuolta kun palasin aamukahvia keittämästä. Pää sillä tietenkin oli juuri mamman tyynyllä.
Ja arvatkaas vaan, kun yritin sen päähän iskostaa, että Pampolla on oma pikkupeti mamman sängyn vierellä, ja vedin Pampolta peiton pois päältä koittaen esittää että sen olisi poistuttava lämpöisestä lepopesästään...



...sepäs viis veisasi. Nosti hieman päätään, tuhahti ja käänsi kylkeä. Semmoista meillä...


Ikävä kyllä, sänky ei ole jäänyt pelkästään Pampon lepopaikaksi... Vaan se kuskaa sinne myös lelunsa. Aikoo vissiin rakentaa sänkyyn uuden kotinsa. Voi kun joku koirakoulutusekspertti näkisi meikäläisten touhut:))



Kaikenlaista touhua me harrastetaankin.
Tänään on ollut tumma sadepäivä. Pampokaan ei oikein viihtynyt ulkona veden ropistessa sen suuriin hörökorviin, joten päätettiin keksiä yhteistä kivaa ihan sisätiloissa. Ensin leikittiin peruspiilotusleikkiä, se vaan on muutamassa minuutissa ohi, kun Pampo on jo niin nopea nakkipalojen etsimisessä.
Seuraavaksi päätettiin leikkiä vähän vaativampaa leikkiä,  tunnista-esine-peliä.
Eli pampolla oli edessä pallo,luu,hanska ja muovipullo, ja sen piti tunnistaa aina se lelu minkä sanoin. Aluksi sujui ihan hyvin, pallon ja luunhan se osaa hyvin tunnistaa, mutta sitten kun mentiin jo vähän haasteellisempaan tavaraan, Pampon keskittyminen meinasi rakoilla pahasti, välillä sillä oli kaikki neljä lelua kerralla suussa yhden sijaan:) No ainakin siten se osui oikeaan.  Lisäsin neljän lelun joukkoon vielä yhden esineen, vinkuvan siilin, hämäykseksi. Sitten kysyin poitsulta, että mikä näistä on pallo. Pampo vilkaisi nopeasti pientä palloa ja sitten se istua tapitti vihreää, muovista siiliä. Toistin kysymystä, Pampo oli kuin ei kuulisi, tuijotti vain herkeämättä vihreää siiliä. Näytin kädellä pallon suuntaan, Pampo vilkaisi taas ihan nopeaan ja jälleen sen huomio keskittyi tiivisti siiliin. Sitten se aivan hitaasti hivuttautui lähemmän ja pomppasi yhtäkkiä hirveällä vauhdilla, suuammollaan suoraan siilin kimppuun rynnäten se suussaan toiseen huoneeseen ja äänistä päätellen sängylle. Pallo jäi lattialle lojumaan. Tämän jälkeen Pampo ei kiinnostunut enää tippaakaan mistään muusta kuin vihreästä muovisiilistä...huoh. Tämä ehkä kuvaa hienosti Pampon tapaa leikkiä.

Harjoiteltiin vielä hieman temppuja. Pampo osaa nyt istua,antaa tassua ja myös toista tassua, istua hienosti eli molemmat tassut käden päällä, maata, mennä kyljelle, ryömiä, seisoa, hypätä, peruuttaa, lyödä kättä, antaa suukon, haukahtaa, seurata, olla paikalla, tulla vierelle, kiertää, hypätä käden/jalan yli, pujotella vuoriotellen jalkojen alta (koiratanssikävelyä), pyöriä jotenkin kahdeksikkoa jalkojeni ympäri, ottaa vasta luvan kanssa herkun maasta, ottaa vasta luvan kanssa herkun kuononsa päältä:), tulla reppuselkään (vaatii vielä harjoitusta) ja eilen sain sen kaksi kertaa kierähtämäänkin, se on tosin nyt työn alla vielä. Ehkä se osaa mutakin, mutten nyt jaksa miettiä:)

Ainiin, osaa se ainakin sukeltaa kalsareihin.

...ja tuosta innosta päätellen, se myös pitää siitä.

Lisäksi Pampo halusi välttämättä kokeilla mamman glamour-takkia.




Mutta eipä tässä vielä kaikki. Ihmettelin tuossa, että mistä poitsu nyt noin on innostunut, kun se silmät killuttaen ja loistaen tuli mamman viereen...Noh, Pampohan oli saanut päähänsä, että se haluaisi aivan välttämättä ruveta punkkariksi. Se sanoi, että värien pitäisi olla mustaa ja punaista, koska ne kuvastavat anarkismia. Jaaha, no eihän siinä muu auttanut kun mamman vähän avittaa poikakultaa:



Sitä saa mitä tilaa. :)
Tällaista meillä tänään, jotakin muuta huomenna. Palaillaan!

Koska typerä kone poisti pitkän pätkän tekstiä, johon juuri oli kulunut aikaa vaivaa ja sorminäppäryyttä, sisältää tämä päivitys vain muutaman kuvajaisen kippurahännästäni.

Bongaa koira!!



Rambon uusi lempipaikka selvinnee kuvasta. Siellä se pikkukarvakerä kuorsaa ja korisee pitkin päivää, kurkkailee välillä tilanteen tarkistaakseen ja jos vaikuttaapi siltä, että eteisessä pistetään kenkiä jalkaan, koirulainen rämpii vaivalloisesti hirmuisella vauhdilla ja ryminällä sohvan alta juuttuen yleensä takamuksestaan sohvaan kiinni. Sinne sitä on kuitenkin aina uudestaan ja uudestaan mentävä.



Emäntä vietteli synttäreitään ja Rambsu päätti piristää juhlia paketoimalla.....itsensä:)

Lopuksi vielä Rambsun pääsiästervehdys:



Rambsu oli ihan tohkeissaan lähdössä virpomaan.

Rambon elämään kuuluu muuten hyvää, syntymäpäivälahjaluu on elossa edelleen vaikkakin vain puolikkaana, ja sitä tuo karvakasa kuskailee pitkin päivää ympäriinsä sekä heittelee mukavasti ilmaan. No, enpä usko että naapurit alakerrassa tuosta pienestä töminästä paljoa hernettä nenäänsä vetävät kun itse hoilaavat ja rämpyttävät kitaralla päivänsädettä ja menninkäistä ties monettako päivää putkeen:)

Koiruuksia Rambsu ei ole tehnyt, mutta on sentään paria treffannut. Cujoon törmättiin yhdellä lenkillä. Ja vaikka luulin ettei poitsujen välit enää lämpene lainkaan, kyllä ne siitä kuitenkin vielä suli Rambsun tehtyä kaikkensa volteista ja kuperkeikoista lumenkuopsuttamiseen ja korvista vetämiseen. Sitten poitsut riehuivatkin mukavan ajan lumipenkan harjanteella.

Toinen koiruustapaaminen oli viime viikolla. Rambsu oli sopinut treffit ystäväpariskuntani uuden "vauvan" (5kk) kanssa. Kyseessä oli sekarotuinen ja hentoinen Tirri-neitonen. Näistä treffeistä sitten tarinaa tuonnempana, mutta todettakoon että kyllä se lempi näidenkin nuorikkojen välillä roihahti, vaikka taas sai hurmuripoitsuni  ensin näyttää kaikki temppunsa ja taitonsa ennen kuin neiti poitsuuni hullantui.

Hellurei, tänään olikin sitten Juhlapäivä, ja vuorossa siis kaikenlaista pikkukivaa ohjelmanumeroa meikäläisen karvaiselle päivänpaisteelle ja päivänsankarille. Rabsulainen täytti 3-vuotta! Onneaponnea hänelle.
Meillä juhlapäivä alkoi sillä, että Rambsu sai aamiaiseksi hieman herkkuja ja sitten lähdettiin tarpomaan kohti Palokkaa. Matkanteko sujui ihan mukavasti Rambsun pomppiessa välillä hangessa heitellen kuperkeikkoja, välillä vetäen ja välillä hankeen hautautuen. Yksi koirakin matkalla kohdattiin ja ohitus sujui noin seiskan keskiarvolla. Puolessa välissä kulkiessamme järven rannan vierellä, Rambsu huomasi joukon joutsenia sulassa vedessä ja niitä piti sitten hievahtamatta tuijotella piiiitkä tovi.


Vihdoin ja viimein sain Rambsun kiskottua jälleen matkaan, se olisi varmasti tapittanut joutsenia muuten iltaan asti, niin kiinnostavaa puuhaa tuijottaminen tuntui olevan. Matkaa kuitenkin jatkettiin kohti Euromarkettia, jonka parkkipaikalla odoteltiin kyytiä. Voi riemunpomppuja, kun tuttu punainen auto taas kaarsi koirulaisen eteen.  Hetken poju odotteli autossa, kun meikäläinen haki vielä viimehetken lahjaostokset. Sitten olikin jo edessä Palokan tuttu kotipiha! Ja sankari vapaaksi päästyään syöksähti tuttuun kirmaamisvauhtiinsa pinkoen ympäri pihaa ja hankia minkä käpälistään pääsi.




Pahimmat höyryt päästettyään peuhattiin sitten hangessa, etsittiin sieltä herkkuja, jahdattiin lumipalloja ja hyppelehdittiin sekä möngittiin muuten vaan lumikasoissa.




Meikäläinen päätti riemastuttaa poitsua kyhäämällä sankarin kunniaksi Rambolumipatsaan:)
Aluksi sain lumipallojen pyörittelyyn apua teräviltä hampailta kun karvainen juhlakalu syöksyi täyttä vauhtia päin lumipalloja tuhoten ne samantien maantasalla. Lopuksi patsaan veistely kuitenkin onnistui. Ja Rambsu nosti jalkansa juhlallisesti veistoksen juurelle osoittaen omineensa patsaan itselleen.


Pitkän ulkoilureissun ja lumessa peuhaamisen jälkeen mentiin hetkeksi evästämään ja "lepäilemään" sisälle.

Rambsu sai onnittelulaulun säestämänä hieman lahjaherkkuja ja hyöri ympäriinsä touhuten milloin mitäkin.
Sitten oli vuorossa päivänsankarin kakkuhetki.


Kuvassa poitsu selvästi ilmeellä: "Eeeen varmasti koske kakkuun ennenkuin saan luvan, olen niin kiltti ja eeeen varrrmasti koske...."


Poitsu malttoi kiltisti rinta rottingilla odottaa kuvaamisten ajan ja kuonokin hipaisi vain kerran liekkejä.
Kun kynttilät oli puhallettu ja harras kakkutoive esitetty, sai poitsu pistellä herkkupalan poskeensa, johon kuluikin ehkä pari sekuntia.
Kakun jälkeen oli lahjojen vuoro. Poitsu etsiskeli olohuoneessa nokka tuhisten paketteja. Ensiksi löytyi hajuton paketti, josta paljastui solmulelu, joita Rambsu rakastaa suuresti ja onkin tuhonnut jo kaksi edellistä.


Seuraavakin paketti löytyi sangen nopeasti tuliterän hajuaistin avulla, ja se sisälsi, mitäs muutakaan kuin ihania kuivattuja herkkusia, jotka Rambopampo ahmi pulleaan masuunsa nopeasti.
Lahjat eivät kuitenkaan (tietenkään) vielä tähän loppuneet, ulkona odotti nimittäin jumy-yllätys ahkeraa etsijää...



Eikä kauaa kestänytkään kun tuhinanenä oli nuuskinut jo sinisen paketin hangesta.
ja sisältä paljastui suurin luu mitä Rambo on koskaan suussaan kantanut! Siinä sitten sankaripoitsu
ihmetteli, haisteli ja maisteli jättiluutaan.





Poitsu kanteli ylpeänä Suurta Aarrettaan. Ja piti huolen ettei kukaan päässyt lähelle saalista. Ja kun piti lenkille lähteä, ei poitsu milläään meinannut suostua. Hah, edes kerran elämässä näkee, ettei karvainen kaverini suostu tekemään elettäkään lähteäkseen lenkille. Paitsi suostui se karkuun juoksemaan hihnaa.
Ja lopulta, kun koiruus oli pakotettu valjaisiin, oli katse kaihoisa ja suunnattu kohti pihamaalle jäänyttä luuta.



Lenkin jälkeen pojulle annettiin vielä hetki aikaa kaluta suurta saalista ja sitten alkoi houkuttelu autoon ja kohti kotia. Onneksi poitsu ilman suuria vaikeuksia suostui hyppäämään autoon, toki jättiluu suussaan. Sitä se sitten rouskutti koko paluumatkan ja taas voi sanoa, että edes kerran elämässä Rambsu oli haukkumatta ulkona kulkevia koiria, oli nääs vähän parempaakin tekemistä.
Kotinurkilla Rambsu vielä hieman ylpeänä vilautti naapurin koiraväelle että kattokaas minkälainen saalis mulla on, tepäs ette tällaista saakkaaan!!hahhhah, ja sitten vihdoin päästiin omaan kotiin. Pikkuhiljaa vieroitin pojun luusta, ei makeaa mahan täydeltä (jottei meikäläisen tarvitse ihan koko yötä ulkona rampata vaitsavaivoista kärsivän synttärisankarin takia:). Poitsu yritti vielä houkutella mukaan leikkimään uudella lelullaan, mutta huomatessaan emännän laiskanlaisen olemuksen, jätkäkin päätti tuhahtaen rojahtaa kyljelleen ja ummistaa silmänsä. Vihdoin ja viimein, olihan tässäkin jo juhlapäivää kerrakseen.

Hau. On taas kulunut pieni iäisyys viime kirjoittelusta, joulu ehti vierähtää leppoisasti Palokan ”rauhassa” ja vuosi vaihtui pauketta kuunnellessa. Kohta vaihtuupi myös karvaisen herran 2.vuosi kolmanteen, täyttäähän mister ”fiksu ja kypsä aikuinen” tämän kuun lopulla jo peräti kolme vuotta! Jii-haa.

 

Aika rauhassa tässä ollaan elelty, melkein jopa voisi välillä uskoa todesta sen, että Rambsukka todellakin on kohta 3v ja edes hieman aikuistunut. Tosin yleensä aina kun tänne kirjoitan kaiken sujuneen lähes mukavasti ja suht’ ongelmitta, Rambo palauttaa meikäläisen ajatukset pilvilinnoista maan tasalle:)

Mutta, kuten sanoin, nyt pari kuukautta on mennyt ihan mukavasti. Joulukin sujui hälinän ja häslingin keskellä hyvin, karvahousu pyöri jaloissa aiheuttamatta tornadoefektiä. Kuuseenkaan ei tällä kertaa jalkaa kurkotettu ja kuono löysi omat paketit ilman että muiden apajille täytyi nuuskutella (paitsi ehkä ihan pikkuisen:). Riemunhaukahduksia synnytti monet lahjoitukset ja ne, joita Rambsukka ei heti siinä silmänräpäyksessä riepotellut hajalle, hajosivat sitten hieman joulun jälkeen. Automaattinen lemmikin lelu, jonka toimivuutta torahampaiden käsittelyssä hieman epäilin, kohosi kuitenkin yhdeksi siisteimmistä jutuista karvakuonon jouluelämässä, ja se lelu jopa kesti pari viikkoa joulun jälkeenkin. Tosin pallon perään kiinnitetyn karvaisen ötökän, joka vekkulimaisesti heilui pallon vieriessä ympäriinsä, Rambsu kyllä nakkasi salamana huitsin nevadaan. Muuten  Rambsu ihmetteli surisevaa ja sinne tänne pyörivää palloa jokusen aikaa, hyppäsi sitten sankarillisilla loikilla hirviöpallon kimppuun, säikähti aina välillä ja pomppi edes takasin vieterimäisen valloittavaan tyyliin. Voi miten pieni pattereilla toimiva muovipallo voikaan synnyttää riemua!

Juu, joulu siis sujui ihan nätisti, tässä yksi poseerauskuva Palokasta sekä kuvajoulu aterialtamme, johon Rambsu kovasti yritti ottaa osaa…

Joulun jälkeen saapui Rambsukan suureksi riemuksi vihdoin lunta, ja poitsu onkin ihan tohkeissaan heittänyt kuperkeikkaa jokaisessa lumikasassa ja hangessa mikä eteen tulee. Viime talven tapaan myös liukumäen lasku lumisen rinteen laelta on ollut yksi suosikkihubailuista, tyylikkäästi pää edellä selällään valuen ketarat kohti taivasta tietenkin. Välillä poitsu saa tuolla hangessa sellaisia ilopyrähdyksiä ja energiapommeja, että on hihnassa pitelemistä kun karvahousu syöksähtelee edestakaisin, välillä lumeen hautautuen ja välillä voltteja heitellen ja hihnaan sotkeutuen.

Toinen mukava harrastus, minkä talvi on jälleen tuonut tullessaan, on niiden iiiiiihanien herkkupalojen nimeltään nenäliinojen metsästys. Sitä aina unohtaa tuon puuhan ärsyttävyyden, mutta kun lumi tulee ja jäpikkä rupeaa haukkana räkäliinoja metsästämään, alkaa sappi nopeasti kiehua. On jotain käsittämättömän raivostuttavaa kun jätkä nappaa lenkillä jo sen kahdeksannen nenäliinan, mutustelee sitä hitaasti ja nautiskellen, vilkuillen sivusilmällä ilkikurisesti meikäläistä ja jos teen pienenkin eleen riuhtaistakseni liinan pois, alkaa hulvaton ”ota kiinni jos saat”-leikki, missä koira pyörii väkkäränä emännän jaloissa ja ohikulkija-ihmiset saavat taas tuijoteltavaa.

Toinen mukava metsästyksen aihe on ollut tuo ainainen läheisistä grillikioskeista johtuva kirous nimeltään hampurilaisen jämät muovipapereissaan. Niitä on poitsu vedellyt nenäliinojen ohella ihan kiitettävästi myös kitaansa.

Yhden kerran harhautin kuolakitaa, kun heitin maahan herkkupalan ja Rambo irrotti otteensa purilaisesta paketteineen ahmiakseen namusen kitaansa, ja ehdin potkia paketin hemmettiin siitä kuonon edestä. No, eipä iloa keksinnöstäni kovin kauaa ollut, sillä seuraavalla kerralla poitsu osoitti jo asteen verran enemmän fiksuuttaan ja nappasi herkkupalan suuhunsa purilaisen jämien kaveriksi. Sitten se kulki rinta rottingilla ja posket pullottaen vilkuillen jälleen meikäläisen suuntaan vahingoniloisesti. Rambo veti siis taas 6-0 pointsit kotiin.

 

Koirakavereita ei ole nähty lainkaan. Naapurin vinkuvalla pikkupuudelillakin on ollut vissiin eri lenkitysajat kuin meillä. No yhden kerran käveltiin tien toisella puolella ja pikku karvakasa toisella, mutta Rambsu nosti sellaisen metelin kiljuvan naapurinsa innoittamana, etten ihan tahalleen halunnut antaa Rambsulle räyhäämisestä palkinnoksi koiraneidin kimppuun hyppäämistä.

Olisihan se ihan kiva, jos Rambolla olisi joku, kenen kanssa riehuskella, mutta kun se on hihnassa vähän hankalaa. Helppohan sitä pikku puudelia on narun päässä pitää kun tuskin edes kykenee hyppäämään senttiä ilmaan, mutta Rambsun ”pikkuiset” hypyt, painileikit ja sen pikkupuudelin heittelyt on vähän eri luokkaa…

Muutenkin on ruvennut häiritsemään Rambsun tapa suhtautua muihin koirulaisiin. Jos joku karvaötökkä alkaa haukkua Rambolle, poitsu nostaa samanlaisen metelin takaisin, tai vähintään haukahtaa, jota se ei ennen tehnyt (ja mikä oli suuri ylpeyteni aihe). Lisäksi koettaa vetää väkisin maahan tai sitten suoraa juoksua tuon toisen koiran luokse, mikä on todella raivostuttavaa kun siihen yhdistetään hemmetin liukkaat tiet ja kumipohjaiset kengät (sekä jälleen ohikulkijat, jotka saavat silmiään pyöritellen seurata vierestä kun yritän koiran perässä luistellen saada sen kulkusuuntaa muutettua ja epätoivoisesti estettyä sen tienylitys aikeita toisen koiran luokse. Ja siinä rytäkässä jäämästä auton alle, koirat kun eivät tunnu tajuavan noita nelipyöräisiä vekottimia...).

Että sellaisia pieniä ongelmanpoikasia meillä on, mutta eipä sen suurempia.

 

Naapuriin on myös päivisin haukkuvan pystykorvan seuraksi näköjään hommattu pikkukaveri, beaglea muistuttava karvakuono. Nyt Rambsu saa sitten lähes päivittäin kuulostella kahden koiran haukkua ja ulinaa, sillä nuo molemmat osaavat ihan mukavasti laulaa kuorossa…No onneksi Rambo ei sentään ole vielä itse osoittanut haluaan liittyä kuoroon.

Noin suurimmaksi osaksi Rambsu on siis käyttäytynyt ihan mukavasti. Poitsu kaipailee nykyään kovasti hellyyttä, nytkin makoilee tässä pöydän alla jaloissa ja jos sitä vähän vilkaisee, nousee tassut kohti kattoa ja naamalle muodostuu "rapsuta-mua"-ilme. Ja vähän väliä tulee karvakuono sohvan vierelle istumaan ja tuijottamaan silmiin. Siinä se saattaa tapittaa tovin jos toisenkin, läimiä välillä tassullaan ja taas tapittaa. Eikä sitä poiskaan henno ajaa. Ehkä hieman liikaa on poitsua lellitelty, mutta se annetakoon anteeksi...

Me jatkamme iloista koiranelämää täällä, enemmän päivityksiä sitten myöhemmin.