Meillä juhlapäivä alkoi sillä, että Rambsu sai aamiaiseksi hieman herkkuja ja sitten lähdettiin tarpomaan kohti Palokkaa. Matkanteko sujui ihan mukavasti Rambsun pomppiessa välillä hangessa heitellen kuperkeikkoja, välillä vetäen ja välillä hankeen hautautuen. Yksi koirakin matkalla kohdattiin ja ohitus sujui noin seiskan keskiarvolla. Puolessa välissä kulkiessamme järven rannan vierellä, Rambsu huomasi joukon joutsenia sulassa vedessä ja niitä piti sitten hievahtamatta tuijotella piiiitkä tovi.
Vihdoin ja viimein sain Rambsun kiskottua jälleen matkaan, se olisi varmasti tapittanut joutsenia muuten iltaan asti, niin kiinnostavaa puuhaa tuijottaminen tuntui olevan. Matkaa kuitenkin jatkettiin kohti Euromarkettia, jonka parkkipaikalla odoteltiin kyytiä. Voi riemunpomppuja, kun tuttu punainen auto taas kaarsi koirulaisen eteen. Hetken poju odotteli autossa, kun meikäläinen haki vielä viimehetken lahjaostokset. Sitten olikin jo edessä Palokan tuttu kotipiha! Ja sankari vapaaksi päästyään syöksähti tuttuun kirmaamisvauhtiinsa pinkoen ympäri pihaa ja hankia minkä käpälistään pääsi.
Pahimmat höyryt päästettyään peuhattiin sitten hangessa, etsittiin sieltä herkkuja, jahdattiin lumipalloja ja hyppelehdittiin sekä möngittiin muuten vaan lumikasoissa.
Meikäläinen päätti riemastuttaa poitsua kyhäämällä sankarin kunniaksi Rambolumipatsaan:)
Aluksi sain lumipallojen pyörittelyyn apua teräviltä hampailta kun karvainen juhlakalu syöksyi täyttä vauhtia päin lumipalloja tuhoten ne samantien maantasalla. Lopuksi patsaan veistely kuitenkin onnistui. Ja Rambsu nosti jalkansa juhlallisesti veistoksen juurelle osoittaen omineensa patsaan itselleen.
Pitkän ulkoilureissun ja lumessa peuhaamisen jälkeen mentiin hetkeksi evästämään ja "lepäilemään" sisälle.
Rambsu sai onnittelulaulun säestämänä hieman lahjaherkkuja ja hyöri ympäriinsä touhuten milloin mitäkin.
Sitten oli vuorossa päivänsankarin kakkuhetki.
Kuvassa poitsu selvästi ilmeellä: "Eeeen varmasti koske kakkuun ennenkuin saan luvan, olen niin kiltti ja eeeen varrrmasti koske...."
Poitsu malttoi kiltisti rinta rottingilla odottaa kuvaamisten ajan ja kuonokin hipaisi vain kerran liekkejä.
Kun kynttilät oli puhallettu ja harras kakkutoive esitetty, sai poitsu pistellä herkkupalan poskeensa, johon kuluikin ehkä pari sekuntia.
Kakun jälkeen oli lahjojen vuoro. Poitsu etsiskeli olohuoneessa nokka tuhisten paketteja. Ensiksi löytyi hajuton paketti, josta paljastui solmulelu, joita Rambsu rakastaa suuresti ja onkin tuhonnut jo kaksi edellistä.
Seuraavakin paketti löytyi sangen nopeasti tuliterän hajuaistin avulla, ja se sisälsi, mitäs muutakaan kuin ihania kuivattuja herkkusia, jotka Rambopampo ahmi pulleaan masuunsa nopeasti.
Lahjat eivät kuitenkaan (tietenkään) vielä tähän loppuneet, ulkona odotti nimittäin jumy-yllätys ahkeraa etsijää...
Eikä kauaa kestänytkään kun tuhinanenä oli nuuskinut jo sinisen paketin hangesta.
ja sisältä paljastui suurin luu mitä Rambo on koskaan suussaan kantanut! Siinä sitten sankaripoitsu
ihmetteli, haisteli ja maisteli jättiluutaan.
Poitsu kanteli ylpeänä Suurta Aarrettaan. Ja piti huolen ettei kukaan päässyt lähelle saalista. Ja kun piti lenkille lähteä, ei poitsu milläään meinannut suostua. Hah, edes kerran elämässä näkee, ettei karvainen kaverini suostu tekemään elettäkään lähteäkseen lenkille. Paitsi suostui se karkuun juoksemaan hihnaa.
Ja lopulta, kun koiruus oli pakotettu valjaisiin, oli katse kaihoisa ja suunnattu kohti pihamaalle jäänyttä luuta.
Lenkin jälkeen pojulle annettiin vielä hetki aikaa kaluta suurta saalista ja sitten alkoi houkuttelu autoon ja kohti kotia. Onneksi poitsu ilman suuria vaikeuksia suostui hyppäämään autoon, toki jättiluu suussaan. Sitä se sitten rouskutti koko paluumatkan ja taas voi sanoa, että edes kerran elämässä Rambsu oli haukkumatta ulkona kulkevia koiria, oli nääs vähän parempaakin tekemistä.
Kotinurkilla Rambsu vielä hieman ylpeänä vilautti naapurin koiraväelle että kattokaas minkälainen saalis mulla on, tepäs ette tällaista saakkaaan!!hahhhah, ja sitten vihdoin päästiin omaan kotiin. Pikkuhiljaa vieroitin pojun luusta, ei makeaa mahan täydeltä (jottei meikäläisen tarvitse ihan koko yötä ulkona rampata vaitsavaivoista kärsivän synttärisankarin takia:). Poitsu yritti vielä houkutella mukaan leikkimään uudella lelullaan, mutta huomatessaan emännän laiskanlaisen olemuksen, jätkäkin päätti tuhahtaen rojahtaa kyljelleen ja ummistaa silmänsä. Vihdoin ja viimein, olihan tässäkin jo juhlapäivää kerrakseen.
Kommentit