Pampo voi, toivottavasti ei ihan paksusti, mutta ainakin hyvin. Kesää on rinnassa taas roppakaupalla ja vauhtikin välillä senmukainen, mutta monina päivinä ollaan poitsun kanssa myös pystytty oleskelemaan ihan rauhassa puistoissa, ilman sen kummempia elvistelyjä.
Sisällä taas meininki on välillä toinen...
Elvistelyjä tapahtuu, varsinkin jos asiaan liittyy mamman rakkaat karvakaverit, Rasmus-Karhu, Manu-Nalle ja Juhani-Possu. Pampo tietää varsin hyvin, ettei sillä ole näiden kaverien seuraan asiaa, varsinkaan jos siihen liittyy pienimuotoinen pureskelu tai edes kirpputtaminen. Rasmus, Manu ja Juhani eivät näet oikein tykkää kuolaisesta hammaskalustosta. Ne eivät myöskään tykkää Pampon antamista huimista kyydeistä, jossa he saavat näköaloja katsella karvahepan suusta. Täten olemme yhteistuumin päättäneet, että Rasmuksen, Manun ja Juhanin sekä Pampon välillä vallitsee viileä etäisyys. Mutta... Pampo kun on vähän semmoinen pikkuilkiö, sellainen joka ekaluokalla tönii ja vetää kaikkia tukasta vaan koska haluaa olla kaveria, muttei osaa sitä ilmaista kivemmin. Joten Pampokin osoittaa kiintymyksensä näihin karvakavereihin juuri sillä ilkeimmällä tavalla, eli hiipii väkisin toisten selän taakse ja nappaa kiinni ja heittelee ilmaan. Juhanilla on sentään sen verran arvovaltaa, että sitä Pampo kiusaa paljon varovaisemmin ja jättää heti rauhaan kun käsketään, mutta Manu on joutunut kokemaan kovia. Rasmus sen sijaan... Niin, se karhurukka, joka on vähän aikuisempi jo kuin pikkuiset Juhani ja Manu, on ikävä kyllä joutunut Pamponuorukaisen rajumman kiusan kohteeksi. Esimerkiksi se on joutunut kokemaan jopa seksuaalista ahdistelua. Mutta tästä rikoksesta on rangaistu.
Noh, on Pampolla muitakin elvistelytapoja kuin vain pikkukavereiden kiusaaminen.
Pampo on nimittäin päättänyt, että sehän omii itselleen meikäläisen lepopaikan.
Löysin sen tuolta kun palasin aamukahvia keittämästä. Pää sillä tietenkin oli juuri mamman tyynyllä.
Ja arvatkaas vaan, kun yritin sen päähän iskostaa, että Pampolla on oma pikkupeti mamman sängyn vierellä, ja vedin Pampolta peiton pois päältä koittaen esittää että sen olisi poistuttava lämpöisestä lepopesästään...
...sepäs viis veisasi. Nosti hieman päätään, tuhahti ja käänsi kylkeä. Semmoista meillä...
Ikävä kyllä, sänky ei ole jäänyt pelkästään Pampon lepopaikaksi... Vaan se kuskaa sinne myös lelunsa. Aikoo vissiin rakentaa sänkyyn uuden kotinsa. Voi kun joku koirakoulutusekspertti näkisi meikäläisten touhut:))
Kaikenlaista touhua me harrastetaankin.
Tänään on ollut tumma sadepäivä. Pampokaan ei oikein viihtynyt ulkona veden ropistessa sen suuriin hörökorviin, joten päätettiin keksiä yhteistä kivaa ihan sisätiloissa. Ensin leikittiin peruspiilotusleikkiä, se vaan on muutamassa minuutissa ohi, kun Pampo on jo niin nopea nakkipalojen etsimisessä.
Seuraavaksi päätettiin leikkiä vähän vaativampaa leikkiä, tunnista-esine-peliä.
Eli pampolla oli edessä pallo,luu,hanska ja muovipullo, ja sen piti tunnistaa aina se lelu minkä sanoin. Aluksi sujui ihan hyvin, pallon ja luunhan se osaa hyvin tunnistaa, mutta sitten kun mentiin jo vähän haasteellisempaan tavaraan, Pampon keskittyminen meinasi rakoilla pahasti, välillä sillä oli kaikki neljä lelua kerralla suussa yhden sijaan:) No ainakin siten se osui oikeaan. Lisäsin neljän lelun joukkoon vielä yhden esineen, vinkuvan siilin, hämäykseksi. Sitten kysyin poitsulta, että mikä näistä on pallo. Pampo vilkaisi nopeasti pientä palloa ja sitten se istua tapitti vihreää, muovista siiliä. Toistin kysymystä, Pampo oli kuin ei kuulisi, tuijotti vain herkeämättä vihreää siiliä. Näytin kädellä pallon suuntaan, Pampo vilkaisi taas ihan nopeaan ja jälleen sen huomio keskittyi tiivisti siiliin. Sitten se aivan hitaasti hivuttautui lähemmän ja pomppasi yhtäkkiä hirveällä vauhdilla, suuammollaan suoraan siilin kimppuun rynnäten se suussaan toiseen huoneeseen ja äänistä päätellen sängylle. Pallo jäi lattialle lojumaan. Tämän jälkeen Pampo ei kiinnostunut enää tippaakaan mistään muusta kuin vihreästä muovisiilistä...huoh. Tämä ehkä kuvaa hienosti Pampon tapaa leikkiä.
Harjoiteltiin vielä hieman temppuja. Pampo osaa nyt istua,antaa tassua ja myös toista tassua, istua hienosti eli molemmat tassut käden päällä, maata, mennä kyljelle, ryömiä, seisoa, hypätä, peruuttaa, lyödä kättä, antaa suukon, haukahtaa, seurata, olla paikalla, tulla vierelle, kiertää, hypätä käden/jalan yli, pujotella vuoriotellen jalkojen alta (koiratanssikävelyä), pyöriä jotenkin kahdeksikkoa jalkojeni ympäri, ottaa vasta luvan kanssa herkun maasta, ottaa vasta luvan kanssa herkun kuononsa päältä:), tulla reppuselkään (vaatii vielä harjoitusta) ja eilen sain sen kaksi kertaa kierähtämäänkin, se on tosin nyt työn alla vielä. Ehkä se osaa mutakin, mutten nyt jaksa miettiä:)
Ainiin, osaa se ainakin sukeltaa kalsareihin.
...ja tuosta innosta päätellen, se myös pitää siitä.
Lisäksi Pampo halusi välttämättä kokeilla mamman glamour-takkia.
Mutta eipä tässä vielä kaikki. Ihmettelin tuossa, että mistä poitsu nyt noin on innostunut, kun se silmät killuttaen ja loistaen tuli mamman viereen...Noh, Pampohan oli saanut päähänsä, että se haluaisi aivan välttämättä ruveta punkkariksi. Se sanoi, että värien pitäisi olla mustaa ja punaista, koska ne kuvastavat anarkismia. Jaaha, no eihän siinä muu auttanut kun mamman vähän avittaa poikakultaa:
Sitä saa mitä tilaa. :)
Tällaista meillä tänään, jotakin muuta huomenna. Palaillaan!
Kommentit