Rambo on hieman miehistynyt ja aikuistunut, ainakin meikäläisen seurassa. Ystävät, jotka pystyvät niin sanottua kehitystämme seuraamaan objektiivisesti kauempaa, ovat ainakin moista sanoneet. Omasta näkökulmasta karvakuono tosin vaikuttaa ihan samalta pikkuveijarilta kuin aina ennenkin. Tihulaiselta, joka puistossa ollessaan heittäytyy selälleen, kierii, urisee ja haukahtelee eikä suostu lähdettäessä liikkumaan tai kotona turhautuessaan levittää roskapussin sisältöineen sängyllemme...
No, tylsäähän elo olisi ellei jotakin pientä ylläriä aina silloin tällöin ilmaantuisi.
Yleisesti en ole kesän aikana ehtinyt juurikaan Rambsun käytökseen kiinnittää huomiota tai sitä sen kummemmin korjailla. Itseasiassa tänään oikein lenkillä ollessamme tajusin, etten ole miettinyt esim. Rambon hihnassa kulkemista lainkaan. Joko olen tottunut vetämiseen tai sitten poitsu on kehittynyt. Mielestäni jälkimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, koska nykyään hihna kiristyy vain jos jotain hiiirrrvittävän mielenkiintoista on edessä, tai silloin kun ollaan lenkillä esim. äidin kanssa.
Ja pikkuiset yöotukset ovat asia erikseen, niiden perään pitää toki syöksähdellä ja se metsästysviettiselle pojankoltiaiselle suotakoon. Tässä eräällä yölenkilläkin kohdattiin viisi siiliä, yksi myyrä ja yksi jänis! On siinä jo ihmettelemistä.
Kesää olemme nauttineet mm. tietysti ulkoillen, puistoillen, laiskotellen, "mummolassa kyläillen" (rambo sai nauttia täysihoidosta kun meikäläinen rokkasi rokkifestivaalilla), Cujon kanssa riehuen ja hieman järvessä polskutellen (liian vähän kylläkin). Rambo pääsi jopa kokemaan märän pesuelämyksen kun järviuiskentelun ja hirvityshaisemisen jälkeen koimme kaikkien parhaaksi pestä Rambon oikein kaksi-yhdessä koiran shampoo-hoitoaineella. Kiltisti koirulaiseni nautti tuon vaahtokylvyn.
Seuraavaksi hieman kuvajaisia Rambon ja Cujo-bestiksen touhuista:
Lekottelua auringonpaahteessa
Rambsu hieman haluaisi jo taas leikkiä
Cujo ottaa lunkisti
Rambo syöksyy ja aloittaa painimatsin
Hampaat kalahdellen pojat taistelevat
Rambo haluaisi tuttuun tapaansa jatkaa leikkiä ikuisuuksiin
Välillä kuitenkin pitää rauhoittua ja mm. poseerata kameralle
Siinäpä bestikset koko komeudessaan
Kyllä om mukavaa kun Rambolla on edes yksi koirakaverus. Leikkiessä ja painiessa kun koirulaiseni saa niin muikeasti purkaa energiaansa ja sitä koiruusriehuskelua on mukavaa katsellakin.
Rambo oli myös elokuun alkupuolella Neste Oil Rallia ja mm. yksityisautoilua kritisoimaan järjestetyssä kadunvaltauksessa edustamassa. Eihän nyt koiratkaan saasteista välitä! Ensin kokoonnuttiin kirkkopuistossa, jossa Rambsu esitti tutun nurmikolla piehtarointi-valjaista irtipääsemis-olen-vallaton-kakara-shownsa ja sai tietysti ihastuneet naurut osakseen. Sitten lähdettiin ripeään tahtiin kulkueessa marssimaan pitkin autoteitä, joka oli Rambsulle tietysti outoa, koska herra on tottunut nostamaan jalkaansa noin kahden metrin välein. Tälläpä marssilla ei kuitenkaan ollut aikaa reviiriään merkitä, mikä johti koirulaisen lievään kummastukseen ja vastaan hangoitteluun mitä tuli marssimiseen. Lähellä kadunvaltauspaikkaa koko kulkue pisti vielä juoksuksi. Tämä laji Ramboa innosti kovin, jopa niin, ettei olisi malttanut millään lopettaa. Hetki maltettiin kadulla pystytellä banderolleja, ihmetellä meininkejä, notkua dj.n soittaman musiikin tahtiin, huomata pari iiihanaa koirakaveria, saada parit ärähdykset ei-niin-mukavalta-koirakaverilta ja hyppiä oravien perään, kunnes meikäläisen oli pakko hiestä valuen kuljettaa karvapallo kotiin (joka onneksi oli kadun päässä). On se rankkaa lähteä koiran kanssa katuja valloittamaan ja mieltä osoittamaan!
Rambo on valmistautumassa mielenosoitukseen.
Siellä mennään, näkyy rambsun jalat ja meikäläisen hiuskuontalo:)
Rambo poseeraa marssin jälkeen kotosalla, huomaa hieno anarkistihuivi!
Kaiken lisäksi mitä edellä on jo lueteltu, on kesäämme kuulunut myös paljon Rambsun hellittelyä ja lellittelyä. Pelkäänpä että pojasta on vauhdilla tulossa oikea lellipentu, mutta on se niin vaikea välillä noita suklaasilmiä vastustaa. Varsinkin pian, kun muutamme Rambsun kanssa kahden isännän kadotessa kuvioista, pelkään jo valmiiksi miten hemmoteltu kakara ja huomion keskipiste poitsusta tulee;) Toisaalta, ihan kuin se ei olisi sitä jo nyt. Hieman myös mietityttää Rambsun sopeutuminen uuteen asuntoon ja siellä yksinoleilu, ottaa varmasti aikansa tottua taas uusiin kuvioihin. Muttamutta, se on sen ajan murhe sitten. Ja onneksi mulla on jo kokemusta noista ongelmista ja kaapissa valmiina dap-haihduttimet, sitruunasuihkeet ym.=)
lopuksi otoksia Rambon ja minun kaverikuvista:
...Että semmoista tälläkertaa.
Kommentit