Heipä hei!
Nyt on sitten kaikki tavarat saatu paikoilleen uudessa asunnossa ja uutta elämääkin ollaan jo viikon verran ehditty elellä.

Minun hauvani

Rambo löysi aika nopeasti paikkansa uudessa kodissa, sillä vallinnan varaa mamman lellipennullahan riittää. Mieluisimpia paikkoja ovat:

keittiön pöydän alamaailma,


olohuoneen ihana punainen jättikokoinen sohva (kirpparilta 60e!),



suloinen sydäntäkki jonka Rambsu sai tupaantulijaisiksi mummollasta,


makuuhuoneen pehmeä patja jonka päällä on Rambsun ikioma vanha täkki,


makuuhuoneen iiiiso sänky



sekä parvekkeen kätevä kahden istuttava tuoli, jossa Rambsu pystyy juuri sopivasti istumaan ja työntämään päänsä kaiteen yli nähdäkseen herkullisen ulkomaailman. Joo, eli Rambsun omia soppeja on paljon:)


Ainiin, näiden lukuisien lempipaikkojen lisäksi olen löytänyt koirulaiseni myöskin makailemasta rentona wc:n suihkutilassa (sen jälkeen kun olen hätääntyneenä etsinyt kadonnutta koiraani ensin kaikkialta muualta:) On se hyvä, että joka huoneesta löytyy oma kolo.

Uusi elo kahteenpekkaan on alkanut ihan mainiosti. Tänään oli oikeastaan ensimmäinen hieman negatiivinen päivä. Siitä kuitenkin myöhemmin, ensin näistä mukavemmista;) Edellisen viikonlopun muuttohässäkkä pisti karvakuonon pään hieman pyörälle, mutta heti iltasella kun muuttoväki oli kaikonnut ja kaksistaan rauhoituttiin, Rambsukin rauhoittui ja oli pientä vikinää ja pyöriskelyä lukuunottamatta kuin kotonaan=) Kaikista hupaisinta oli, kun lenkiltä tullessamme poitsu oikein veti uuteen kotiin päin, eikä suinkaan yrittänyt ohi, niin kuin ennen teki lenkiltä kun kotiin oltiin menossa. Myös naapurin pikkukoirulaiseen törmättiin ohimennen, mutta karvakasa vinkui ja kiljui kuin teurastettava possu joten en uskaltanut  Ramboa pahemmin päästää tutustumaan, en oikein osannut tulkita oliko se julmettu kiljunta pelkoa, agressiota vai vain innostuneisuutta;)

Alkuviikon, kun mammalla alkoi koulu, Rambsu lähti retkeilemään luonnonhelmaan, mökille mummon ja papan kanssa. Tästä reissusta kuvia kenties myöhemmin. Alkutekijöikseen Rambsu päätti pompata vasta rakennetun aidan ylitse ja sännättä suin päin seikkailuun, joskaan ei onneksi kovin kauaksi metikköön. Eipä tästä reissusta sitten muuta, hyvin poitsulla oli muuten sujunut mökkielämä, oli uinut, syönyt kaloja ja ihastellut syksyistä luontoa.

Tämän viikonlopun Rambsu harjoiteli yksinoloa uudessa kodissamme. Ainakaan mitään näkyviä yksinolon ahdistuksen jälkiä ei pahemmin ollut (lukuun ottamatta yhtä revittyä sohvatyynyä...) ja poitsu oli sohvalle käpertyneenä nukkumassa palatessani kotiin.
Eilen eli maanantaina Rambsu oli ensimmäisen koulupäivän itsekseen. En meinannut millään malttaa jättää rakasta lapsostani itsekseen, kun se niin säälittävänä jäi oven taakse toljottamaan ):mutta kaipa kaikki oli sujunut ihan mukavasti, ainakaan taaskaan ei mitään tuhonmerkkejä ollut.

Tänään olikin sitten hieman tullut takapakkia tähän onnenoloon ja rambon sopeutumisen ihanuuteen. Kun saavuin koulusta, oli rambon huoneessa (rambsu jää aina yksin olohuoneeseen, koska siitä on pisin matka naapuriasuntoihin eli toivottavasti kuuluu vähiten ääniä) aikamoinen sotku vastassa. poitsu oli kaivanut sohvan alta virkkuulankapussini ja levittänyt kaikki lankakerät ympäri lattiaa;) Aikamoisen taidepläjäyksen poitsu oli saanut aikaan. Lisäksi seinää oli raavittu, tosin hyvin vähän mutta kuitenkin. Eli ihan rauhallisesti ei ilmeisesti koirulainen ollut tänään viihtynyt. Nukkumassa se taas oli kuin saavuin, mutta tuo värilankasekamelska kertoo myös jostain muusta harrastuksesta kuin nukkumisesta...

Lisää ikävyyksiä Rambsu sai vielä aikaan päivälenkillä. Saavuttiin suht pitkän lenkin jälkeen takaisin kotipihaan, jossa oli naapurin mummo (ainut pelottava asukas tässä rapussa, ihminen, joka ei varmasti siedä koiran aiheuttamia ikävyyksiä) sekä pikkutyttö pyörällään (luultavasti mummon lapsenlapsi). Pikkutyttö oli tietysti parkkeeraannut pyöränsä kanssa suoraan ulko-oven eteen ja arvasin jo heti että tästä ei ongelmitta selvitä. Vedin Rambsun tiukalle ja yritin mahd. nopeasti kulkea ovelle, tyttö ei tajunnut juurikaan siirtyä vaan tuijotti Rambsua joka tietenkin pisti kaamean haukkukonsertin pystyyn. Tyttö perääntyi suu auki koirulaani tuijottaen, minä sätin ramboa, joka haukkui yhä ja vedin Rambsun perässäni rappuun. Hävetti! Mummo tietysti ajatteli ties mitä "raivohullusta" koirastani. En tajua miksi Rambsu haukkuu joitakin lapsia (tämä ei ole eka kerta, mutta harvoin se sitä kuitenkin tekee).

Jotta päiväkirjamerkintä ei loppuisi ikäviin tunnelmiin, mainittakoon vielä, että äsken Rambsulla kävi vieras. Ex-isäntä tuli nimittäin kylään ja morjestamaan karvakuonoa, oli kuulemma hieman ollut ikävä;)
Voi ettö poitsu oli tohkeissaan! Säntäili ensin ympäriinsä asuntoa hirveillä spurteilla, toki hieman haukahteli ja pyöri ihan väkkäränä. Siinä sitten käytiin naamapesut ja lelulaatikon tyhjennykset läpi ym. mukavaa. Oli kyllä hauska nähdä poitsun riemastuminen. Huomenna mennään vielä kylään ex-isännän luokse hieman viilailemaan paikkoja ennen hänen muuttoaan. Saa nähdä mitä Rambsu tuumii käynnistä vanhassa kodissaan...
Toivottavaa olisi myös, että Rambo osaisi huomenna olla hissukseen koulupäivän ajan. Kumpa oppisin pian niinkin vaikean laitteen käytön kuin stereoideni nauhoituksen, että saisin tallennetua taas mahdolliset metelöinnit.  Onneksi on äänieristeet sekä ulko-ovessa että olohuoneen ovessa=) Mitäpä sitä ei koiran takia tekisi.