Katselinpa tuossa karvainen Rambo-herra kainalossani mtv3:n uutta koiraohjelmaa, Hännänheiluttajat niminen ohjelma siis kyseessä. Tällä kertaa "nerokkaana" kouluttajana toimii mies nimeltään Brad Pattison.
No, sikälihän näitä ohjelmia on aina hupaisaa seurata, ihan viihteenä, mutten sitten tiedä kuinka paljon noissa on potentiaalista toimivuutta. Ainakin aiemmin kakkoselta tullut ohjelma, jossa kouluttajana toimi Victoria Stilwell, piti sisällään osittain ihan toimivia koulutusjuttuja, jotka vaan näytettiin vähän epäilytävässä valossa, koska ohjelma-aika oli niin lyhyt ja jouduttu siis leikkaamaan typerästi.
No, eipä tämä uusi sarja kovin kummoista ensivaikutelmaa tehnyt; kouluttajamies mesosi enemmän koiranomistajapariskunnalle kuin puuttui itse koirankoulutukseen. Ja koiran ongelmakin jäi jotenkin epäselväksi. No, pääasia oli kuitenkin vissiin se, että koiraa opetettiin ottamaan paremmin kontaktia omistajiin ja seuraamaan lenkeillä. Ja tähän metodina toimi se, että omistajien piti pitää koiraa n. pari tuntia joka päivä sisällä hihnassa, toinen pää koirassa kiinni ja toinen omistajan vyötärön ympäri. Siten koira joutui oppimaan omistajan seurailua sekä tarkkailua. No, ohjelmassahan homma toimi ja lopussa sen toimivuutta ja koiraa ylistettiin maasta taivaisiin. Minulle kyllä katsojana koko juttu jäi hieman hämärän peittoon.

No, ohjelmaa kohtaan negatiivisista ajatelmista huolimatta päätettiin piristää iltaamme kokeilemalla tuota vyötäröllä hihna-juttua. Oon joskus aikasemminkin lueskellut samanlaisesta tavasta harjoittaa koiraa. Tai no, päätettiin ja päätettiin: eli minä päätin hauskuutta iltaani ja Rambo-raukka joutui taas mukaan yhteen mamman käsittämättömistä hullutuksista. Hihnan sain sidottua itseeni ja Ramboon, mutta siihen se menestys sitten oikeastaan jo tyssäsikin=) Rambo kun ei oikein millään tajunnut jutun ydintä. Okei, kyllä se siis hieman seuraili kun yritin siivoilla (ja samalla liikuskella mahdollisimman paljon kaikkialla), mutta loppujen lopuksi tuo "seuraaminen" oli kyllä enemmän sitä, että vedin Ramboa kehollani huoneesta toiseen ja koiruus hangoitteli tassuillaan vastaan minkä kykeni:) Hieman kyllä säälitti Rambon surkukatseet kun se perässäni raahautuen mulkoili että mitä hiivattia tuo pähkähullu emäntä oikein touhuaa. Puolet ajasta siis vedin Rambsua perässäni kuin ylipainoista pulkkailijaa ja toinen puoli meni sitten siihen, kun esim. pilkoin paikallani sipulia tai tiskasin, ja Rambsu istui niin kaukana minusta kuin pystyi selkä minuun päin käännettynä;) Se siitä kontaktista. Koetettiin myös erästä ohjelmassa näytettyä asiaa, eli otin juoksuaskelia johonkin suuntaan ja koiran piti niinkun seurata perässä ja kun pysähdyin yhtäkkiä olisi koirankin pitänyt pysähtyä. Huom. olisi.
Meidän seurausharjoitus eteni niin, että samantien kun otin juoksuaskelia, "seuraavasta" koirulistani tuli hulluuskohtauksen saanut pomppupallo, eli Rambsu hyppi ja poukkoili sohville ja mun syliin, juos hihnassa ympyrää ja lopulta alkoi repiä hihnaa niin, että koko emäntä-taluttaa-koiraa-ja-koira-seuraa-harjoitus muutti muotonsa koira-taluttaa-emäntää-ja-emännän-on-pakko-seurata-harjoitukseksi, eli Rambsu kiskoi hihnaa niin paljon kuin kykeni vieden minua mukanaan.

Juupajoo. Näin meillä vietetään iltaa. Voinpa kuvitella kuinka mielenkiintoista on taas ollut naapureilla seurata meitä, kun heidän ikkunoistaan on ollut suora näköyhteys meidän valaistuihin huoneisiin, joissa välillä näkyy kun emäntä koittaa kiskoa kaikinvoimin jarruttelevaa koiraa perässään huoneesta toiseen ja sitten juostaan olouoneessa edestakaisin ja hypitään sohville ja lopuksi koira repii emäntää perässään huoneesta toiseen.