Enpä ole tänne ehtinyt/muistanut kirjoitella mitään taas vähään aikaan. Toisaalta, Rambsukin on ollut sen verran laupias samarilainen, että ei ole juuri ollut kolttosia, joista kirjoitella.
Paitsi...Tänään emäntää odotti vallan surkuhupaisa näky, kun koulusta kotia raahautui...






...Ramboherra oli päättänyt keksiä päiväänsä viihdykettä. Ei, kyseessä ei onneksi ole sohvatyyny tahi patjantäyte, vaan vain pussillinen nukentäytevanua, jonka tuo tylsiintynyt ja pitkästynyt koiraparka päätti ottaa huvikäyttöön. Siinä se keskellä vanumerta makoili selällään, kun saavuin kotiin. Eikä voinut muuta kun nauraa;)

Nyt kun tihujen pariin päästiin, muistuu myös mieleeni toinen asia, jossa Ramboherra keksi parempaa käyttöä ihmisten esineelle, tällä kertaa kyseessä oli puntti. Sain käyttööni pari kappaletta puntteja, mutta ne osoittautuivat aivan liian kevyiksi nosteltavaksi, joten jäivät lojumaan huoneen nurkkaan. Eihän mieleeni juolahtanutkaan, että koirillekin kelpaisi puntinnosto! Mutta toisin kävi...



Meikäläisen koiraherra päätti haukata puntit vuoronperään suuhunsa, juosta hetken niiden kanssa kierrosta olohuoneessa ja päätyä lopulta sängylle niitä jyrsimään.  Se niistä punteista sitten:)

No, muuten tuo koirulainen on ollut ihan kilttipiltti. Ainakin noin pääpiirteittäin. Ollaan käyty pari viikkoa kiertämässä n. kahden-neljän kilometrin lenkki juosten, tai no Rambon tapauksessa se tarkoittaa rivakasti kipittämistä ja emännän tapauksessa hikihatussa kirmaamista. Lenkit on sujuneet ihan yllättävänkin hyvin, Rambo on malttanut pitää tahdin tasaisena, mitä nyt välillä on pitänyt jalkaa päästä nostamaan jonkin puun juurelle. Muutaman kerran Rambsu on alkanut lenkin päätteeksi taas riekkua, eli hyppiä hihnassa ja purra hihnaa eli estää kaikintavoin kotiin paluu, mutta siitä on seurannut että koiruus nousee tiukalla otteella valjaista lähes ilmaan ja "lentää" mitä nopeiten suoraan kotiin. Emännällehän ei ryppyillä. Ja olen ajatellut tuon niskuroinninkin positiivisesti (vaikka se päähän kyllä ottaakin), juoksulenkin jälkeen on hyvä treenata vielä käsilihaksia, ja Rambon nostelu käy siinä vallan mainiosti;)

Lenkeillä on kuitenkin noin yleensä ihan mukavaa nykyisin. Esim. tänään Rambo käyttäytyi kuin unelma päivälenkillä, ei vetänyt juuri kertaakaan, ohitti koirat mallikkaasti ja otti kontaktia! olin oikein hyvillä mielin kotiin palatessamme. Ja koirakaveriakin morjestettiin, kun se hupaisa pikkuvinkupuudeli lähti samaan aikaan lenkille kuin me. Rambo oikein selätti tytön ja molemmat painiskelivat niin että hihnat olivat lähellä mennä umpisolmuun. Tästä tulikin mieleen, että Rambo törmäsi myös tuossa eräänä päivänä talon uroskoiraan, siihen, joka haukku kuuluu lähes joka päivä. Tapaamisellakaan ei haukulta vältytty, vaan hetken haisteltuaan koiruus rähähti täysillä Rambsulle ja Rambo vähän vaisummin takaisin. Eli näistä ei kavereita taida tulla, vaikka leikattu tuo uros onkin. No, pääasia että on edes tuo yksi narttukoira, jonka kera painiskella, vaikka kokoeroa vähän löytyykin...

Huolimatta noista pienistä tihuista, joilla Rambsu on päiviänsä piristänyt, on koiruuteni käyttäytynyt  aika nätisti. Tästä johtuen pukinkontista löytyy Rambsullekin paketteja. Koska olen tänävuonna ihmeellisen innoissani joulusta, on Rabsunkin lahjat jo pääosin ostettu. Rambsu saa ainakin:
ison paistetun herkkuluun, yli metrin pituisen ihmeellisen pötkylän, joka on vissiin tehty jonkun eläimen jostain osasta (lue: en halua näin kasvissyöjänä tietää enempää, ällöttää...), automaattisen lemmikin lelun:

...jonka Rambsu luultavasti tuhoaa parissa sekunnissa, mutta jos ne sekunnit kruunavat joulun (ja rullaavat matot,  naarmuttavat lattian ja kaatavat joulukuusen), on se sen arvoista. Lisäksi Rambsu saa punaisen huivin, jossa lukee hot dog.

Jep. Tälläistä tällä erää, nyt siivouksen pariin ja Rambo hurisevan ja imevän  putkihirviön kimppuun.